Japanin kieli ja Kielioppi

Japanin kieltä puhuu maailmassa huikaet 27 miljoona ihmistä ja se ainoa äidinkieli Japanissa. Länsimaissa japanin kieltä vieroksutaan, koska se poikkeaa niin paljon länsimaisista kielistä. Japanin kieli on omaperäistä, mutta sen oppiminen on erittäin helppoa. Useita kiehtoo kielessä se, että sillä ei ole lainkaan lähisukulaisia muissa maissa.

Japanin kielessä on useita eri sävyjä ja jokainen sävy antaa sanoille uuden merkityksen. Japanilaiset käyttävät puhuessaan useiden eri murteiden lisäksi eri tyylejä ja eri kohteliaisuus asteiden japania. Puhetapa riippuu siitä millaisessa tilanteessa ollaan.

Epävirallisissa keskusteluissa käytetään hyvinkin pelkistettyä kieltä. Useimmin perheenjäsenten ja todella hyvien tuttavien ja ystävien keskuudessa kieli voi olla hyvinkin lyhyt lauseista ja ytimekästä. Lauseesta jätetään kaikki turha hienostuneisuus pois ja käytetään ainoastaan asiasanoja, jotka ilmaisevat sen mitä asiaa puhujalla on. Yhdellä sanallakin voi ilmaista jonkin asian tai kysyä jotain.

Yleisesti kohtelista tyyliä käyttävät japanilaiset aikuiset, aina kodin ulkopuolella puhutelleessaan henkilöitä, jotka eivät ole tuttuja ihmisiä. Yleisesti kohtelias tyyli saa vielä kohteliaamman korostuksen kun käyttää pieniä muodollisuuksia sanojen yhteydessä ja tällainen on suotavaa kun tilanne ei ole täysin vapaamuotoinen.

Kielioppia

Japanin kielihän on todella joustavaa sanajärjestyksen suhteen. Jos muutama sana vaihtaa lauseessa paikkaansa, saa lause täysin uuden merkityksen. Partikkelit ovat sanojen jälkiliitteitä, jotka muuttavat sanojen merkitystä ja kun ne vaihtavat paikkaa lauseessa yhdessä pääsanojen kanssa lause voi muuttua täysin erilaiseksi kuin se oli alunperin, mutta kuitenkin tarkoittaa jotakin täysin järkeen käyvää.

Kieliopillisesti Japanissa perinteinen lausejärjestys seuraa yleensä tiettyä perus järjestystä eli: puheen aihe, subjekti, tekijä, verbi. Samainen lausejärjestys pätee myös kysymyslauseissa. On kuitenkin mahdollista muutta sanojen järjestystä, mutta se voi kuulostaa hiukan erikoiselta, kuitenkin mahdollinen. On suotavaa opetella puhumaan perinteistä sanajärjestystä käyttäen niin kielen oppiminen olisi helpompaa.

Yksi tärkeä piirre japanin kielessä on se, että jo ennalta arvattavissa olevaa asiaa ei mainita lauseessa lainkaan. Varsinkin puhuessa, japanilaiset käyttävät vain ja ainoastaan asiaan liittyviä sanoja ja jättävät kaiken ylimääräisen pois, kuten esimerkiksi edelle mainitun "jo ennalta arvattavissa olevan asian". Esimerkkinä voisi sanoa, että jos lauseessa oleva tekijä on ennalta arvattavissa, tai kuuntelija tietää kenestä puhutaan niin tekijä jätetään kokonaan pois lauseen sanajärjestyksestä. Ja se voi kuulostaa erikoiselta, mutta on kuitenkin täysin mahdollinen.

Japanin kielestä puuttuu paljon sellaisia asioita, jotka ovat suomen kielessä elintärkeitä. Japanin kielessä ei tunneta lainkaan persoonataivutuksia tai substantiivien yksikkö/monikko muotoja. Esineiden tai asioiden lukumäärä ilmaistaan erillisellä lukumäärää ilmaisevalla sanalla, joka on erityinen laskemiseen tarkoitettu numero. Monikko muodossa on ainoastaan monikkomerkitykselliset pronominit.

Japanin kielen kirjoituksesta

Japanin kieltä voi kirjoittaa usealla eri tavalla. Perinteinen kirjoitus tyyli on tietenkin oikealta vasemmalle ja ylhäältä alas kirjoitettu teksti, mutta japania voi kirjoittaa myös länsimaiseen tyyliin vasemmalta oikealle. Japanin omaa kirjoitustyliä näkyy paljon sanomalehdissä, aikakauslehdissä ja kirjoissa. Länsimaiseen tyyliin kirjoitetaan kuitenkin sähköpostit, kirjeet ja muistiinpanot.

Kirjoitusjärjestelmä

On tunnettua, että Japanissa kirjoitetaan kolmea eri kirjoitusjärjestelmää käyttäen. Kanjit ovat kiinalaiset sanamerkit, jotka lainattiin Japaniin 500-luvulla, mutta japanilaisille osoittautui vaikeaksi kirjoitta kiinalaisilla merkistöillä, joten 800-luvulla kehitetiin uudet merkistöt hiraganat ja katakanat.

Hiragana ja katakana
Hiragana ja katakana merkistöissä on molemmissa 46 merkkiä. Yhtä lukuunottamatta, jokainen merkki on kaksi- tai kolmikirjaiminen tavu, joihin liitetään konsonantin pidennys- tai katakanassa myös vokaalin pidennut merkki. Jokainen tavu sisältää siis konsonantteja ja yhden vokaalin, yhtä merkkiä lukuunottamatta. Molemmissa merkistöissä on viisi merkkiä, jotka vastaavat yhtä vokaalia.

Hiragana on japanin kielessä yleisimmin käytetty lasten ja nuorten kirjoissa. Hiragana merkistöllä kirjoitetaan japanilaisia sanoja ja kieliopillisia osia, mutta kyllä hiraganalla voidaan kirjoittaa kokonaisia kirjojakin. Katakanalla kirjoitetaan useimmin uusia ja uudehkoja lainasanoja eli vierasperäisiä sanoja. Katakanalla kirjoitetaan myös kaikki eläinten ja kasvien nimet.

Merkistöt
Hiragana || Katakana

Kanji
Kanji poikkeaa hiraganasta ja katakansta suuresti. Kanji-merkistöä käytetään paljon aikuisille suunnatuissa teksteissä hiragana ja katakana merkistön yhteydessä. Kanjit ovat symboleita, joilla jokaisella on oma merkityksensä. Kanjeja on olemassa tuhansia ja japanilaiset opettevat koulussa niistä noin kaksituhatta kappaletta. Iän karttuessa ja kokemuksien kautta he oppivat lisää kanjien merkistyksiä. Yhdellä kanji-symbolilla voi olla useita eri lausunta tapoja. Kanjit ovat vain asiasanoja ja niiden kielioppiin ei kuulu verbien ja adjektiivien taivutuksia. Kanjeilla ei muutenkaan voi ilmaista ihan kaikkea, vaikka merkkejä onkin tuhansia.

| Sweet Sent 2007-2011 © Saiyuki | Anime ja Manga sarjat © Tekijät | paikalla
Free JavaScripts provided by The JavaScript Source
Free DHTML scripts provided by Dynamic Drive