Lisätty 6.8.07

Only Finnish
Looking for Fanlisting's?!

Linkitä Sweety

Anime & Manga

.: Anime//Manga .: Esittelyarkisto .: Arvostelut .: Lajit & Genret .: Animanga lista .: Media .: Ikärajoitukset .: Japani Faktaa .: Sanakirja .: Osto-OPUS

Aktiivista

.: Suomimanga .: Julkaisukalenteri .: Vieraskirja

Viihdyke

.: Fan Art .: Fan Fiction .: Award .: Tekemistä .: Toiveet .: Testit .: Tietovisat .: Online sarjakuvia .: Nettipaketti

Sivuista

.: Etusivu .: Sivuista .: Yhteistyö .: Linkit .: Linkitä .: Copyright .: Kiitokset .: Säännöt .: UKK .: Kyselyt .: Mustalista .: Virheilmoitukset .: Webmaster

Hosted by

.: Seven-Colored.Net

Listattu

Kävijöitä

Suojaukset

Puhelu

  Ran katsoi hiukan surullisena kännykkänsä näyttöä. Shinichin nimi vilkkui näytöllä ja hiljainen melodia kuului kaijuttimesta.
  Hän oli taas odotellut Shinichin soittoa malttamattomana, mutta nyt kun poika viimeinkin soitti Ran ei ollut varma halusiko hän sittenkään kuulla Shinichin ääntä. Rintaan pisti kipeästi kun Ran ajatteli Shinichiä ja sitä kuinka poika taas antaisi odottaa itseään.
  "Vastaatko sinä siihen, vai annatko sen soida vain?" Kogoro huikkasi keittiön ovelta ja katsoi Rania vihaisesti.
  Ran säikähti niin, että ole pudottaa puhelimen.
  "Anteeksi, vastaan vastaan!" Ran kiljaisi ja samassa hän huomasi painaneensa vastaus-näppäintä, sillä puhelin oli hiljennyt.
  "Ran, Ran! Oletko siellä?" Shinichin hiljainen ääni kuului kaijuttimista.
  Ran katsoi vielä hetken luuria ja sulki sitten silmänsä. Hitaasti hän nosti kännykän korvalleen ja kuiskasi: "Kyllä Shinichi, olen täällä."
  "Älä säikyttele minua noin!" Shinichi karjaisi puhelimeen hätääntyneenä. "Luulin, että sinulle oli sattunut jotakin!"
  "Anteeksi", Ran kuiskasi, mutta ei ollut oikeasti pahoillaan.
  Ran käänsi katseensa ulos keittiön ikkunasta ja pyyhkäisi pitkät hiuksensa kasvoiltaan. Ran tunsi itsensä hiukan loukkaantuneeksi Shinichin sanoista. Jos poika olisi täällä hänen ei tarvitsisi huolestua Ranin hyvinvoinnista. Jos poika olisi täällä hänen ei tarvitsisi murehtia Ranista.
  "Kuinka sinä olet voinut?" Shinichi kysyi hiukan lempeämmin.
  Taas kysymys, jota ei tarvitisi kysyä jos Shinichi olisi täällä. Ran puraisi hampaansa yhteen, jotta ei kiljaisi sitä kaikkea mitä sillä hetkellä ajatteli, suoraan Shinichin korvaan. Itse Shinichi tämän tilanteen piti tällaisena kun ei suostunut näyttäytymään.
  "Hyvin kai", Ran vastasi lopulta. "Entä sinä?"
  "No tässähän tämä", Shinichi sanoi ja Ran saattoi kuvitella kuinka poika virnisti hauskasti.
  Ranille nousi pala kurkkuun kun hän ajatteli Shinichin kasvoja. Miten poika saattoi? Eikö Shinichi tuntenut mitään Rania kohtaan? Oliko Ranin tunne vain yksipuolista? Ranin teki mieli kysyä Shinichiltä se tärkeä kysymys, joka poltteli hänen mieltään. Mutta antaisiko Shinichi vastauksen? Toisiko vastaus Ranille rauhan?
  "Anteeksi, että en ole ehtinyt soittelemaan", Shinichi sanoi. "On ollut paljon tekemistä."
  Ran nielaisi ennen kuin puhui. "Oletko sitten pian tulossa takaisin?"
  Hiljaisuus.
  "En tiedä", Shinichi kuiskasi tuskin kuuluvasti.
  Ran sulki silmänsä taas ja huokaisi syvään.
  "Anteeksi, minä..", Shinichi aloitti ja jäi miettimään sanojaan.
  "Ei sinun tarvitse sanoa mitään", Ran kuiskasi. "En voi sanoa, että ymmärrän kyllä, koska en oikeasti ymmärrä, mutta olet selittänyt tilanteesi niin monesti, että..."
  "..et tahdo kuulla sitä enää", Shinichi päätti Ranin lauseen.
  Ran nyökkäsi ja hymähti myöntävästi.
  Oli taas hetken hiljaista. Ran näpersi kännykässään roikkuvaa korua odottaen, että Shinichi sanoisi jotakin.
  "En tiedä mitä voisin sanoa", Shinichi sanoi äkkiä. "En tiedä kuinka voisin helpottaa oloasi, koska en voi palata vielä takaisin. En pysty..."
  Shinichin ääni häilyi kuulumattomiin. Ran ei pystynyt enää pidettelemään kyyneleitä jotka valuivat hänen kasvoilleen.
  "Et tietenkään voi", Ran kuiskasi pettyneenä. "Haluaisin ymmärtää, haluaisin todellakin ymmärtää sinua ja sitä mitä sinun on tehtävä, mutta en tiedä koskaan mitä tarkoitat. Ainoa lohtuni on kun sinä soitat. En voi kuin odottaa."
  Ran ei ollut vihainen. Hän ei huutanut vain sanoi kaiken hiljaisella rauhallisella äänellä.
  "Ran minä...", Shinichi kuiskasi taas.
  "Shinichi", Ran korotti hiukan ääntään. "Haluisin tietää, miksi sinä annat minun odottaa itseäsi? Miksi et voisi tulla takaisin ja..." Ranin ääni särkyi. Kyyneleet sumensivat hänen silmiään ja hän kuivasi poskiaan esiliinan helmaan. Ran huokaisi syvään. "Miksi Shinichi? Miksi et voisi olla täällä? Vai tahdotko sinä edes?"
  Ran kuuli kuinka Shinichi liikahti, nousi varmaankin seisaalleen ja henkäisi.
  "Ran älä puhu tuollaista", Shinichi huudahti. "Tottakai minä tahdon olla siellä. Tahtoisin sitä enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa! Mutta minä en voi. Olen todella pahoillani. Minä tahtoisin kertoa sinulle... tahtoisin todellakin kertoa, mutta..."
  "Sinä voit kertoa", Ran sanoi kiihtyneesti. "Kerro minulle missä sinä olet, niin minä tulen sinun luoksesi."
  "Ran", Shinichi sanoi vakavana. "Minä en voi."
  "Selvä on", Ran kuiskasi ja pyyhkäisi taas kyyneleet poskiltaan. Hän hymyili hiukan ja sanoi sitten lempeästi: "Selvä on. Vaikka en ymmärrä, niin en vaadi sinulta selitystä. Tiedäthän, että odottelen sinua? Tee se juttu loppuun ja palaa sitten. Lupaathan, että tulet vielä takaisin? Lupaathan?"
  "Varmasti lupaan, Ran", Shinichi sanoi päättäväisenä. "Minä tulen vielä takaisin. Minä lupaan."
  "Kiitos", Ran sanoi ja itki nyt onnen kyyneleitä. "Luotan sinuun. Ja anteeksi, en tahtonut olla epäileväinen, odotan sinua vaikka se veisi ikuisuuden."
  "Ran..."
  "Soitathan taas pian?" Ran kuiskasi hetken kuluttua. "Soitathan?"
  "Varmasti soitan", Shinichi melkein huudahti vastaukseksi. "Ran, minä..."
  "Älä Shinichi", Ran keskeytti. "Lupaa vain, että soitat taas."
  Shinichi ei vastannut mitään, joten Ran sulki puhelimen ja Shinichin nimi katosi näytöltä. Ran huokaisi katkonaisesti ja samassa kännykän näytölle tipahti kyynel, joka pirstoutui pieniksi helmiksi.
  Shinichi teki kaikkensa, jotta hän pääsisi palaamaan. Ran tiesi sen, mutta odottamisen tuska poltteli koko ajan Ranin rintaa. Ran tiesi tarkkaan mitä tunsi Shinichiä kohtaan, mutta pojan tunteista Ran ei osannut olla enää varma. Tahdon sitä enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa... Shinichin sanat kaikuivat Ranin mielessä.
  Ran polvistui keittiön lattialle ja nyyhkytti hiljaa. Kyyneleet katselivat hänen kasvonsa taas ja hän tärisi hiukan itkiessään. Jos poika ei tahtonut muuta koko maailmassa niin miksi hän ei ollut täällä? Ran iski nyrkkinsä keittiön alakaappiin ja ovi kolahti raskaan iskun alla. Sydämen tuska oli kovempi kuin kipu kädessä...
  "Ran?" kuiskaus kuului Ranin takaa ja Ran tunnisti äänen heti.
  Nopeasti hän kuivasi silmänsä ja kääntyi hymyillen katsomaan pientä Conania, joka katseli Rania hiukan surullisena.
  "Ai, hei Conan, en kuullut, että sinä tulit kotiin", Ran sanoi iloisesti ja nousi ylös lattialta. "Ruokakin on pian valmista. Toivottavasti sinulla on nälkä."
  Conan ei vastannut.
  "Oletko sinä kunnossa?" Conan kysyi huolestuneena. "Miksi sinä itkit?"
  Ran hymyili hiukan. "Ei se ollut mitään. Löin vahingossa käteni ja se sattui todella. Älä minusta huolehdi. Mene isän kanssa katsomaan telkkaria, niin tuon päivällisen ihan pian."
  Ensin Conan ei liikkunut, mutta kääntyi sitten palatakseen takaisin olohuoneeseen. Äkkiä Conan seisahtui ja katsoi keittiöön. Hän näki kuinka Ran kääntyi taas hellan puoleen ja nosti kattilan kantta hiukan, kurkatakseen siellä porisevia perunoita. Conan katsoi surullisena Ranin selkää ja huomasi kuinka Ran nosti esiliinaansa kuivatakseen silmiään. Kun Ran kääntyi poimimaan pöydältä kauhan Conan huomasi Ranin kyyneleet.
  Sinun kyyneleesi sattuvat minuun yhtä paljon kuin sinuunkin, Ran, Shinichi ajatteli, jonain päivänä minä kerron sinulle totuuden. Silloin kerron myös tunteistani. Kerron sinulle ihan kaiken ja sitten voimme olla onnellisia. Mutta se päivä ei ole tänään. Tahdon kertoa sinulle kaiken omana itsenäni, jotta voi sitten syleillä sinua ja... Ran, odotathan minua?

Kirjoittajan kommenttia:
En oikeastaan tiedä mihin aikaa tämä osa sijoittuisi, mutta eikös se voisi olla oikeastaan missä kohdassa vain? Lyhytkin tästä tuli, mutta minusta tämän ei tarvitse olla yhtään pitempi. ^^ Ne? Mielestäni tämä kelpaa hyvin tällaisena lyhyenä rakkaus tarinana.

Kirjoittanut Saiyuki || Sweet Sent